Itseohjautuvuus projektityössä – uhka vai mahdollisuus?

TAIKOJA ll -hanke järjesti 11.5.2021 kaikille Taito-hankkeiden projektipäälliköille suunnatun projektipäällikköpäivän, jonka aiheena oli itseohjautuvuus hanketyössä. Opiskelen Turun ammattikorkeakoulussa Tradenomi (YAMK) tutkintoa ja teen opinnäytetyötä, jonka aiheena on itseohjautuvuus. Pidin aiheesta projektipäällikköpäivässä kaksi alustusta, jonka jälkeen keskusteltiin pienryhmissä. Aiheesta kehittyi mielenkiintoisia keskusteluja ja päivä oli minulle erittäin antoisa.

Työelämän itseohjautuvuudessa on kyse autonomian lisäämisestä ja päätöksenteon hajauttamisesta. Itseohjautuvuudessa pyritään eroon jäykistä hierarkioista ja siitä, että työntekijöille kerrotaan jatkuvasti mitä pitää tehdä. Tarkoitus on, että itseohjautuvuudella tähdätään työnteon joustavuuteen ja asiantuntijan vapauteen järjestää työtään. Tärkeitä elementtejä tällaisessa työskentelytavassa on avoimuus, luottamus ja keskustelu. Työntekijöiden täytyy tietää mitä heiltä odotetaan ja mihin asti he saavat käyttää omaa päätäntävaltaansa. Raamit pitää olla kaikille selvät ja niitä pitää myös noudattaa. Jotta voidaan toimia itseohjautuvasti, kaikkien tiimissä pitäisi olla sitoutuneita itseohjautuvuuteen. Tämä koskee ennen kaikkea esihenkilöitä, joiden kautta itseohjautuvuus jalkautuu käytännössä työpaikalla. Mikäli esihenkilöt eivät koe itseohjautuvuutta työyhteisössä tärkeänä, niin heidän on vaikea johtaa tiimiä ja motivoida työntekijöitä omaan suoritukseensa. Luottamus omaan ja muiden toimintaan on keskeistä, jokaisen pitää voida luottaa siihen, että muut tekevät oman osansa.

Luottamus omaan tekemiseen ja päätöksentekoon kasvaa vähitellen ja siihen tarvitaan esihenkilön tukea. Itseohjautuva tiimi ei synny tuosta noin vain päättämällä, että nyt olemme itseohjautuvia. Muutos itseohjautuvuuteen vaatii paljon keskustelua toimintatavoista, yritystä ja erehdystä. Kokonaisuudessaan se on suuri prosessi, jonka ei pidäkään tapahtua hetkessä. Samanlaiset toimintatavat eivät sovi kaikille, vaan kokeilemalla löytää juuri sen omalle tiimille sopivan tavan työskennellä. Epäonnistumisia ei kannata pelätä, vaan rohkeasti kokeilla erilaisia toimintatapoja ja -tyylejä.

Lähtökohtaisesti asiantuntijalähtöinen hanketyö on itseohjautuvaa, mikä tarkoittaa sitä, että tiimit toimivat itsenäisesti ilman, että projektipäällikkö koko ajan kertoo mitä pitää tehdä. Ideaalitilanne on, että jokainen ryhmän jäsen osaa käyttää asiantuntijuuttaan hankkeen eduksi parhaalla mahdollisella tavalla.

TAIKOJA ll -hankkeen projektipäällikkökeskusteluissa nousi esille asioita, jotka voivat olla esteenä hankeryhmän itseohjautuvuudelle. Parhaassa tapauksessa projektipäällikkö pääsee itse kokoamaan oman ryhmänsä, jossa kaikki ovat motivoituneita toimimaan hankkeen hyväksi ja parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Useimmiten näin ei kuitenkaan ole, pahimmassa tapauksessa hankkeeseen määrätään osallistumaan ihmisiä, joilla ei ole tippaakaan motivaatiota. Tällaisessa tapauksessa projektipäällikön on vaikea saada tiimi toimimaan omatoimisesti. Eräs osallistuja osuvasti sanoikin projektipäällikön olevan motivoija, hänen täytyy yrittää motivoida tiiminsä tekemään töitä yhteisen hankkeen eteen.

Itseohjautuvuus on aihe, joka on ollut viime aikoina pinnalla. Siitä on tullut entistä yleisempi toimintatapa ja se on herättänyt kiinnostusta. Aiheeseen kannattaakin perehtyä huolella ennen kuin alkaa tekemään suurempia muutoksia. Itseohjautuvuudesta löytyy runsaasti luettavaa, kirjoja, tutkimuksia, artikkeleita ja tarinoita omakohtaisista kokemuksista. Siitä pidetään myös paljon erilaisia koulutuksia. Tiedonsaanti ei jää ainakaan siitä kiinni, etteikö aiheesta löytyisi tietoa.

Kirjoittaja: Tuija Saari

0

About Tiina

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *